Onko herkuista kieltäytyminen ok? Saako kylävierailulla sanoa tarjoiluille “ei kiitos”? Miten se kannattaa tehdä? Vai onko sittenkin niin, että kohteliaastikin kieltäytyminen on moukkamaista…?
Viimein pääsen julkaisemaan teille videon, jota olen lupaillut jo jonkin aikaa. Saan nimittäin jatkuvasti kysymyksiä, kuinka sokerin välttäminen onnistuu sosiaalisissa tilanteissa. On kyläreissuja, illanistujaisia, kahvitreffejä, leffailtoja jne… ja niihin kaikkiin liitetään automaattisesti (sokeristen) herkkujen syöminen.
Herkuista kieltäytyminen ei tarkoita aina kitudieettiä
Kohtuus on toki yksi mahdollinen ratkaisu, mutta entä jos ei halua ottaa edes vähäistä määrää? Helposti ajatellaan, että kieltäytyjä on jollain typerällä laihdutuskuurilla tai yrittää väen vängällä pysyä kaikesta epäterveellisestä erossa. Herkut väliin jättävä saa naljailua osakseen ja hänet jopa eristetään porukasta, koska tämä on kaamea terveysnipo, joka ei osaa nauttia elämästä (tällaisia kokemuksia kuulen usein).
Syy herkuista kieltäytymiseen voi olla kuitenkin kaikkea muuta kuin kitudieetti tai liian tiukka pipo. Yksinkertaisimmillaan syynä voi olla se, että ei vaan tee mieli tai pidä tarjolla olevista vaihtoehdoista – kuten helposti käy, kun makutottumukset sokerin karsimisen jälkeen muuttuvat.
Aivan samoin valkosokeriin tottuneille esim. tumma suklaa voi aiheuttaa nenän nyrpistelyä – sekin on täysin oikeutettu makuasia.
Syynä voivat olla myös tietyt terveydelliset tekijät, jolloin karkkipussin syöminen edes yhtenä iltana viikossa ei välttämättä ole hyvä idea. Toiset puolestaan saavat valkosokerilla kyllästetyistä herkuista vatsavaivoja, kukkivan ihon tai aivosumua. Vaikka nuo tuntemukset eivät kaada terveyttä, ei ko. vaivoista ole kiva kärsiä, jos ei koe herkuttelua sen arvoiseksi.
Lisäksi se, että olo on tietyllä hetkellä täysin tyytyväinen ilman herkkuja, ei tarkoita, että jokaisessa tilanteessa aikoo tai haluaa kieltäytyä herkuista. Esimerkiksi intuitiivinen syöjä herkuttelee omaa kehoa ja olotilaa kuunnellen – eikä muiden mieliksi tai yleisestä tottumuksesta (kuten esim. aina työviikon päätteeksi tai kun Netflix lähtee pyörimään).
Naureskelua, vähättelyä ja tyrkyttämistä
Moni Instagram-seuraajani on kertonut, että kieltäytymistä esim. työpaikan kahvihuoneen joka päiväisestä pullatarjoilusta pidetään silkkana hölmöytenä ja heidän terveellisille herkuille naureskellaan. Ikävää sinänsä, sillä se, mitä he itse kertovat toivovansa on kannustus ja positiivinen ilmapiiri – kuten varmasti kuka tahansa elämäntapamuutosta tekevä.
Sama ilmiö on havaittavissa alkoholista kieltäytymisen kanssa. “Ota nyt vähän, älä oo tylsä, et kai sä nyt kuivin suin voi olla” -tyyppiset kommentit ovat tuttuja niille, jotka haluavat viettää iltansa (syystä tai toisesta) ilman yhtäkään huikkaa. Kuten sokeria, myös alkoholia voi nauttia kohtuudella, mutta se ei tarkoita, että sosiaalisen paineen vuoksi niin täytyisi tehdä.
Jos alkoholin vähentäminen tai täysi alkoholittomuus kiinnostaa, kannatta lukea ihanan ystäväni Monan teksti, jossa hän kertoo omia kokemuksiaan alkoholista kieltäytymisestä. Erityisen ihanaa on, ettei hän koe saaneensa valintansa takia ihmettelyä osakseen. Niin toivoisi olevan aina!
Se, mikä ennen oli normaalia on nyt outoa
Itse usein pohdin, kuinka syömis- ja juomiskultuurimme on mennyt siihen, että karkit, sipisit, limsat, einespizzat, energiajuomat ja sidukat ovat “peruskauraa” jopa arjessa – tai viimeistään perjantai-iltana. Ihan tavallinen ilman sokeria, väriaineita tai arominvahventeita valmistettu herkku herättää sen sijaan oudoksuntaa; “Ethän sä nyt oikeesti voi tykätä tosta, kuitenkin sun tekee mieli irtokarkkeja…”
Silloin unohtuu, ettemme suinkaan ole syntyneet limsapullo ja bebe-leivos kädessä. Eivät meidän esi-isämme (tai vuoden ikäinen vauvamme) kaivanneet/kaipaa sokerihuurrutettuja muroja tai siniseksi värjättyä virvoitusjuomaa. Siitä huolimatta niistä kieltäytyminen nähdään modernissa yhteiskunnassamme kummallisena tai turhana nipottamisena.
Tällä ihmettelyllä en tarkoita, että meidän tulisi syödä kuten kivikaudella tai nauttimamme ruoan tai herkkujen tulisi olla 100 % “puhdasta” ja terveellistä. Ei ei ei, vaan tarkoitukseni on tuoda näkyväksi näitä kahta asiaa.
- Ensinnäkin sitä, että mikäli makunystyrät eivät kaipaa irtokarkkeja tai prinsessaleivoksia, ei ko. henkilössä ole mikään vialla – päinvastoin, hän on tottunut makuihin, joita ihmiset ovat syöneet aina siihen saakka, kunnes makeiset ja runsas lisätty sokeri valtasivat kauppojen valikoiman (mikä on hyvin tuore ilmiö!)
- Toiseksi sitä, että kullakin aikuisella tulisi olla rauha tehdä juuri sellaisia ruokavalintoja kuin itselleen parhaaksi kokee. Tämä koskee ihan kaikkia ruokavalioita ja makupreferenssejä, eikä vain vähäsokerisuutta.
7 vinkkiä kuinka kieltäytyä herkuista kohteliaasti – VIDEO
HUOM: Nämä vinkit on tarkoitettu sellaisen henkilön käyttöön, joka tekee elämäntapamuutosta fiksuilla tavoilla tilanteessa, jossa se palvelee terveyttä ja hyvinvointia. Syömishäiriöt ovat asia erikseen, eikä painonhallintaa tai terveellistä ruokavaliota koskevia ohjeita tule tietenkään yleistää heihin.
Voit katsoa videon myös TÄSTÄ linkistä.
Tällaisia haasteita valmennettavani ovat kokeneet
Haluan vielä loppuun antaa puheenvuoron valmennettavilleni ja seuraajilleni. Tässä heidän mietteitä aiheesta sokerittomuus ja sosiaaliset tilanteet (kommenttien julkaisuun saatu lupa):
”Sosiaalisen paineen takia sokerista kieltäytyminen on ollut jopa vaikeampaa kuin alkoholista kieltäytyminen. Kertoo aika paljon yhteiskunnastamme, että terveellisiä elämäntapoja joutuu perustelemaan ja peittelemään, jos ei halua joutua ikävän huomion kohteeksi.”
”Tietenkään yksi herkku ei kaada elämääni mutta ainakin tällä hetkellä se saa makeanhimon heräämään. Etenkin alkuvaiheessa ajattelen, että on tärkeä pitää kiinni uusista tavoista eikä yksi mässyilta tee hyvä uuden opettelulle, eikä siitä tule edes hyvä olo.”
”Oon analysoinut asiaa niin, että yksi syy on loukkaantuminen kun sanotaan ”ei kiitos”. Toinen syy on se, että mun terveellinen elämäntapa herättää muissa syyllisyyden (alitajuisesti ainakin). Moni haluaisi itsekin vähentää herkuttelua, mutta ei saa aikaiseksi.”
”Koen, etteivät muut pysty asettumaan asemaani. Terveellistä elämäntapaani vähätellään ja odotettaisiin vain sitä kun repsahdan. Ihan kuin ystävät eivät haluaisikaan parastani, ja olisin huono kaveri kun en enää mässäile samalla tavalla kuin ennen.”
”Kyse ei todellakaan ole satunnaisista tilanteista vaan sosiaalinen paine tulee vastaan joka arkipäivä työpaikalla, jossa on takahuoneessa herkkuja tarjolla. Minulle on moneen kertaan ikävästi vinoiltu, kun jätän leivonnaiset väliin ja syön niiden sijaan terveellistä välipalaa.”
”Aina samat voivottelut vaikka en tee itse asiasta mitään numeroa. Minulla on hyvä syy, mutta onko se lopulta edes kenenkään muun asia. En minäkään mene tuputtamaan vaikkapa kaalisoppaa sellaiselle, joka sanoo ettei tykkää kaalista tai saa siitä vatsavaivoja.”
”Yleensä ei uskota ettei mun vilpittömästi tee mieli. Herkuttelen kyllä mutta mulle esim. kuivakakku tai dominokeksi ei ole mulle herkku. Enkä halua muiden takia syödä tai vain sen takia että välttäisin ikävät kommentit.”
”En tajua väkisin tuputtamista. Ymmärrän, että tarjotaan mutta ainakin itse hyväksyn täysin, jos joku ei syystä tai toisesta halua ottaa sitä mitä on tarjolla. Itse kerron kyllä etukäteen ettei tarvitse mua varten tehdä mitään. Ylipäätänsä ihmetyttää että eikö ystäviä ja sukulaisia voi nähdä ilman, että siihen aina liittyy sokerin puputtaminen. Outo tapa, jos oikein alkaa miettimään.”
”Olen viimein ottanut vastuun terveydestäni ja toivon että saisin läheisiltäni tukea. Ehkä heitä pelottaa muutos tai tuntevat huonoa omatuntoa kun syövät itse mitä sattuu vaikka samalla valittavat terveysongelmistaan.”
Kannattaa lukea myös tämä Piia Pajusen osuva blogikirjoitus aiheesta.
Oletko sinä joutunut selittelemään terveellisiä elämäntapoja tai herkuista kieltäytymistä?
Ruokarauhaa!
♥ Leeni
Seuraa minua myös: Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinissa
Haluatko välttää turhan sokerin? Lataa ILMAINEN opas tästä
